Eräänä iltana innostuin leipomaan pullia pitkästä aikaa. Pullan leipominen tuo aina mieleen parhaita muistoja lapsuudesta ja en millään ymmärrä vieläkään miten äitini saa aikaiseksi niin hyviä.
Mikäli kysyn perheeltäni mitä pullaa leipoisin saan aina vastaukseksi, korvapuusteja. Niinpä tälläkin kertaa leivoin niitä ja myönnän kyllä korvapuustien olevan minunkin mieleen.
Taikinan teen hyvin perinteiseen tapaan, mutta äidin jalan jäljillä kulkien en ikinä laita yhtään kananmunaa. Muutoin lämmitän tarvittavan määrän maitoa. Lisään yleensä 50 g hiivaa / 1 l maitoa ja muut ainekset lisään näppituntumalla. Korvapuustitaikinan jätän yleensä hieman löysemmäksi kuin pikku pullia leipoessani. Pulla maistuu tällöin mielestäni entistäkin paremmalta.
Nyt pakastinta tulisi vain syödä tyhjäksi, jotta voisin leipoa pullia suuremman erän kesävieraiden varalle.
Mikäli kysyn perheeltäni mitä pullaa leipoisin saan aina vastaukseksi, korvapuusteja. Niinpä tälläkin kertaa leivoin niitä ja myönnän kyllä korvapuustien olevan minunkin mieleen.
Taikinan teen hyvin perinteiseen tapaan, mutta äidin jalan jäljillä kulkien en ikinä laita yhtään kananmunaa. Muutoin lämmitän tarvittavan määrän maitoa. Lisään yleensä 50 g hiivaa / 1 l maitoa ja muut ainekset lisään näppituntumalla. Korvapuustitaikinan jätän yleensä hieman löysemmäksi kuin pikku pullia leipoessani. Pulla maistuu tällöin mielestäni entistäkin paremmalta.
Nyt pakastinta tulisi vain syödä tyhjäksi, jotta voisin leipoa pullia suuremman erän kesävieraiden varalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti