Äidiltä opittua

Eräänä iltana innostuin leipomaan pullia pitkästä aikaa. Pullan leipominen tuo aina mieleen parhaita muistoja lapsuudesta ja en millään ymmärrä vieläkään miten äitini saa aikaiseksi niin hyviä.

Mikäli kysyn perheeltäni mitä pullaa leipoisin saan aina vastaukseksi, korvapuusteja. Niinpä tälläkin kertaa leivoin niitä ja myönnän kyllä korvapuustien olevan minunkin mieleen.




Taikinan teen hyvin perinteiseen tapaan, mutta äidin jalan jäljillä kulkien en ikinä laita yhtään kananmunaa. Muutoin lämmitän tarvittavan määrän maitoa. Lisään yleensä 50 g hiivaa / 1 l maitoa ja muut ainekset lisään näppituntumalla. Korvapuustitaikinan jätän yleensä hieman löysemmäksi kuin pikku pullia leipoessani. Pulla maistuu tällöin mielestäni entistäkin paremmalta.

Nyt pakastinta tulisi vain syödä tyhjäksi, jotta voisin leipoa pullia suuremman erän kesävieraiden varalle.

Raparperipiirakka

Kerrankin noudatin täydellisesti ohjetta ryhtyessäni leipomaan. Viime vuonna paras raparperiaika meni minulta ohi jotenkin ihan huomaamatta. Tänä vuonna pidin huolen, että kerkesin onneksi torille ostamaan raparpereja, vaikkakin ilma oli kaikkea muuta kuin ihanan lämmin ja kesäinen.

Tein raparperipiirakan Pirkan 6-7/2009 ohjeella, jossa raparperien päälle laitettiin kermaviiliä tottumani maitorahkan sijaan.




Ikävä kyllä tämä maku ei miellyttänyt minun makuhermojani, mutta mieheni söi piirakan kyllä mielellään. Pohja kuitenkin oli hyvä ja seuraavaksi toteutan piirakan vaihtamalla ainoastaan kermaviilin. Ehkä heitän mansikka-aikaan vielä muutaman mansikan raparperien joukkoon. Sitten luulen piirakan maistuvan minullekin.

Marjaropposet

Nyt olen löytänyt lempileivonnaiseni. En ole koskaan ollut erityisesti makean ystävä, mutta näitä marjaropposia minäkin voisin syödä useamman.

Uusin Pirkka 6-7/2009 tuli pari päivää sitten ja reseptien joukossa oli useampiakin kesäleivonnaisia kokeiltavaksi. Pirkka-lehden reseptit ovat kaikkinensa olleet viime aikoina mielestäni todella laadukkaita sekä helposti muunneltavia ja innostavat kokeilemaan uusia juttuja jatkossakin.




Marjaropposet (lehdessä Hedelmäropposet) 16 kpl

Pohjat:

100 g leivontamargariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,25 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl kaurahiutaleita

Täyte:

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 prk vaniljavaahtoa
2 rkl sitruunanmehua
2 rkl sokeria
ripaus vanilliinisokeria
pakastemarjasekoituspussi


Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää kananmuna sekä keskenään sekoitetut vehnäjauhot, kaurahiutaleet ja leivinjauhe. Anna taikinan kovettua hetki jääkaapissa. Voitelin alumiinivuoat öljyllä ja leikkasin tangoksi pyörittelemäni taikinan 16 osaan ja painelin palaset alumiinivuokiin reunoja myöten jauhotetuin sormin. Paista pohjia 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
Vaahdota vaniljavaahto ja sekoita yhteen tuorejuuston kanssa. Lisää sitruunamehu, sokeri ja vanilliinisokeri. Irrota pohjat vuoista ja täytä vaahdolla sekä valutetuilla marjoilla.

Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty kuohukermaa, jonka vaihdoin vaniljavaahtoon. Hedelminä oli puolestaan käytetty nektariineja, joiden sijasta käytin pelkästään marjoja.

Pohjat voi pakastaa ja täyttää vasta ennen tarjoilua. Tulen tekemään näitä vierasvaraksi pakastimeen, sillä näillä ropposilla kattaa kahvipöydän äkkiä koreaksi. Lisäksi marja-aikaan nämä tuo varmasti virkistystä perinteisten mustikkapiirakoiden sun muiden joukkoon.

Joulutunnelmaan

Hiljalleen valmistelemme joulua ja yritämme saada kaikkea tehtyä etukäteen niin paljon kuin mahdollista. Tänä syksynä olen lainannut useita jouluaiheisia kirjoja ja selaillut niitä ahkerasti. Eilen lueskellessani erästä näistä kirjoista intouduin jälleen leipomaan.

Mieheni on aina halunnut jouluksi hedelmäkakun. Olen toteuttanut mieheni toiveen lähes joka joulu. Hauskaa tässä on se, että hedelmäkakku ei ole minun makuun laisinkaan. Kiltisti kuitenkin yhden palan neljänneksen yritän edes joka joulu syödä, jotta tietäisin mitä muutan seuraavaksi jouluksi. Tämmöinen on yritykseni tänä jouluna. Ohje löytyi Tunnelmallinen Joulu -kirjasta ja noudatimme ohjetta melko tarkasti. Mikä parasta, tämä kyseinen kakku tulisi leipoa mieluusti paria viikkoa ennen joulua. Rauhallinen joulu tiedossa.

Englantilainen joulukakku

200 g hienonnettuja viikunoita
konjakkia
200 g voita
3 dl fariinisokeria
4 munaa
1,5 dl rusinoita
n. 15 paloiteltua punaista coctailmarjaa
1 dl hienonnettuja kuivattuja aprikooseja
1,5 dl kuorittuja manteleita
1 dl hienonnettuja säilykepäärynöitä
2 rkl kanelia
2 tl jauhettua inkivääriä
0,5 tl jauhettua muskottia
1 tl jauhettua neilikkaa
yhden sitruunan kuori raastettuna
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Liota viikunoita useampi tunti konjakissa. (Laitoimme noin pintaan saakka konjakkia.) Sekoita vio ja fariinisokeri tasaiseksi seokseksi ja lisää munat yksi kerrallaan. Sekoita joukkoon hienonnetut viikuvat konjakkineen, rusinat, coctailmarjat, aprikoosit, mantelit ja päärynät ja lisää mausteet ja sitruunankuori. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja sekoita taikinaan. Voitele ja leivitä kakkuvuoka, kumoa taikina vuokaan ja paista n. 1,5 h. Kakku säilyy noin kuukauden.

Kakku oli helppo tehdä, tosin se vaati hieman enemmän aikaa hedelmien paloittelun ja viikunoiden liuottelun osalta. Tupa täyttyi kuitenkin ihanasta joulun tuoksusta ja kakusta tuli kaunis. Maltamme kuitenkin mielemme ja maistelemme kakkua vasta jouluna. Kerron siis myöhemmin tuliko tästä makoisaa.

Kakun takana on toinen jouluherkkuni hyytymässä. Valmistin sitä varten eilen hillamehua ja lisäsin lorauksen Lakkalikööriä muiden ainesten ohella, katsotaan onnistuuko...

Matkan varrella

Edellisen päivitystauon aikana otimme useita kuvia tuotoksistamme ja vaikka en kerennyt aikanaan niistä kirjoitella sen enempää haluaisin näyttää muutamia kuvia.

Tyttären syntymäpäiville kilpparikakku koristeltiin marsipaanilla.

Mansikka-aikaan nautittiin mansikkasopasta.




Vietimme ystäviemme kanssa rapujuhlia.







Sekä hankimme todella kauniisti kuvitetun ja hyviä ohjeita sisältävän kirjan. Oikeastaan tämän kirjan innoittamana päädyin tämän blogin perustamiseen.



Tässä oli tärkeimmät tapahtumat tauon aikana.

Quiche Lorraine

Päätimme viikonloppuna mieheni kanssa herkutella ja viettää hieman pikkujouluja. Näin saimme hyvän syyn herkutella ja polttaa kynttilöitä, vaikka olisimme tehneet niin joka tapauksessa. Me emme ole pitkään aikaan tehneet minkäänlaisia piirakoita ja päätimme palata vanhojen hyviksi koettujen reseptien pariin.

Monta vuotta sitten ostimme alkosta Juusto & Viini -vihkosen, mikä on ollut yksi parhaista kokkailuun liittyvistä ostoksistamme. Tämäkin piiras löytyy siitä.





Quiche Lorraine (8 annosta)

Pohja:
100 g voita tai margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
2 rkl vettä

Juusto-kinkkutäyte:
200 g palvikinkkua
1 punainen paprika
300 g emmental juustoa
1/2 dl hienonnettua persiljaa
3 munaa
2 dl ruokakermaa
(1/4 tl rouhittua mustapippuria)


Nypi voin joukkoon kuivat aineet. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun (28-30 cm) vuokaan. Valmista täyte. Suikaloi kinkku ja paprika. Jätä osa paprikasta koristeluun. Yhdistä kinkku, paprikasuikaleet, juustoraaste ja persiljasilppu kulhossa. Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita kerman kanssa täytteen joukkoon. Mausta halutessasi pippurilla. Kaada täyte taikinapohjalle ja levitä tasaisesti. Lisää koristeluun säästetyt paprikasuikaleet pinnalle.

Paista 200 asteessa noin 35 min. Peitä piiras leivinpaperilla, kun pinta on saanut sopivasti väriä.


Me emme tällä kertaa laittaneet pippuria ja piiraassa nousi mukavasti esiin juuston maku. Lisäksi annoimme piiraan paistua noin 30 min., sillä se alkoi tummumaan. Ohje oli kerätty jo kaappiin ja näin ollen viimeinen rivi oli lukematta. Piiras oli valmis, mutta ehkä muutama lisäminuutti ei olisi ollut pahitteeksi. Tämä muistetaan ehkä sitten ensi kerralla.



Muutoin meillä oli mukavat pikkujoulut. Siinä istuttiin, herkuteltiin ja rupateltiin. Hyvä aloittaa pikkujoulukausi näin varhaisessa vaiheessa, jotta ennättää kokeille useita eri reseptejä.

Tauko

Tämä on blogi on ollut hetken tauolla. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö meillä olisi syöty. Blogin päivittäminen vain on vaatinut liikaa aikaa muiden askareiden ohella. Ennemmin olen ollut kirjoittamatta ollenkaan kuin, että olisin tehnyt sen kiireessä vasemmalla kädellä. Nyt yritän parantaa tapani ja kertoa teillekin jälleen mitä täällä herkutellaan.