Joulutunnelmaan

Hiljalleen valmistelemme joulua ja yritämme saada kaikkea tehtyä etukäteen niin paljon kuin mahdollista. Tänä syksynä olen lainannut useita jouluaiheisia kirjoja ja selaillut niitä ahkerasti. Eilen lueskellessani erästä näistä kirjoista intouduin jälleen leipomaan.

Mieheni on aina halunnut jouluksi hedelmäkakun. Olen toteuttanut mieheni toiveen lähes joka joulu. Hauskaa tässä on se, että hedelmäkakku ei ole minun makuun laisinkaan. Kiltisti kuitenkin yhden palan neljänneksen yritän edes joka joulu syödä, jotta tietäisin mitä muutan seuraavaksi jouluksi. Tämmöinen on yritykseni tänä jouluna. Ohje löytyi Tunnelmallinen Joulu -kirjasta ja noudatimme ohjetta melko tarkasti. Mikä parasta, tämä kyseinen kakku tulisi leipoa mieluusti paria viikkoa ennen joulua. Rauhallinen joulu tiedossa.

Englantilainen joulukakku

200 g hienonnettuja viikunoita
konjakkia
200 g voita
3 dl fariinisokeria
4 munaa
1,5 dl rusinoita
n. 15 paloiteltua punaista coctailmarjaa
1 dl hienonnettuja kuivattuja aprikooseja
1,5 dl kuorittuja manteleita
1 dl hienonnettuja säilykepäärynöitä
2 rkl kanelia
2 tl jauhettua inkivääriä
0,5 tl jauhettua muskottia
1 tl jauhettua neilikkaa
yhden sitruunan kuori raastettuna
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Liota viikunoita useampi tunti konjakissa. (Laitoimme noin pintaan saakka konjakkia.) Sekoita vio ja fariinisokeri tasaiseksi seokseksi ja lisää munat yksi kerrallaan. Sekoita joukkoon hienonnetut viikuvat konjakkineen, rusinat, coctailmarjat, aprikoosit, mantelit ja päärynät ja lisää mausteet ja sitruunankuori. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja sekoita taikinaan. Voitele ja leivitä kakkuvuoka, kumoa taikina vuokaan ja paista n. 1,5 h. Kakku säilyy noin kuukauden.

Kakku oli helppo tehdä, tosin se vaati hieman enemmän aikaa hedelmien paloittelun ja viikunoiden liuottelun osalta. Tupa täyttyi kuitenkin ihanasta joulun tuoksusta ja kakusta tuli kaunis. Maltamme kuitenkin mielemme ja maistelemme kakkua vasta jouluna. Kerron siis myöhemmin tuliko tästä makoisaa.

Kakun takana on toinen jouluherkkuni hyytymässä. Valmistin sitä varten eilen hillamehua ja lisäsin lorauksen Lakkalikööriä muiden ainesten ohella, katsotaan onnistuuko...

Matkan varrella

Edellisen päivitystauon aikana otimme useita kuvia tuotoksistamme ja vaikka en kerennyt aikanaan niistä kirjoitella sen enempää haluaisin näyttää muutamia kuvia.

Tyttären syntymäpäiville kilpparikakku koristeltiin marsipaanilla.

Mansikka-aikaan nautittiin mansikkasopasta.




Vietimme ystäviemme kanssa rapujuhlia.







Sekä hankimme todella kauniisti kuvitetun ja hyviä ohjeita sisältävän kirjan. Oikeastaan tämän kirjan innoittamana päädyin tämän blogin perustamiseen.



Tässä oli tärkeimmät tapahtumat tauon aikana.

Quiche Lorraine

Päätimme viikonloppuna mieheni kanssa herkutella ja viettää hieman pikkujouluja. Näin saimme hyvän syyn herkutella ja polttaa kynttilöitä, vaikka olisimme tehneet niin joka tapauksessa. Me emme ole pitkään aikaan tehneet minkäänlaisia piirakoita ja päätimme palata vanhojen hyviksi koettujen reseptien pariin.

Monta vuotta sitten ostimme alkosta Juusto & Viini -vihkosen, mikä on ollut yksi parhaista kokkailuun liittyvistä ostoksistamme. Tämäkin piiras löytyy siitä.





Quiche Lorraine (8 annosta)

Pohja:
100 g voita tai margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
2 rkl vettä

Juusto-kinkkutäyte:
200 g palvikinkkua
1 punainen paprika
300 g emmental juustoa
1/2 dl hienonnettua persiljaa
3 munaa
2 dl ruokakermaa
(1/4 tl rouhittua mustapippuria)


Nypi voin joukkoon kuivat aineet. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun (28-30 cm) vuokaan. Valmista täyte. Suikaloi kinkku ja paprika. Jätä osa paprikasta koristeluun. Yhdistä kinkku, paprikasuikaleet, juustoraaste ja persiljasilppu kulhossa. Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita kerman kanssa täytteen joukkoon. Mausta halutessasi pippurilla. Kaada täyte taikinapohjalle ja levitä tasaisesti. Lisää koristeluun säästetyt paprikasuikaleet pinnalle.

Paista 200 asteessa noin 35 min. Peitä piiras leivinpaperilla, kun pinta on saanut sopivasti väriä.


Me emme tällä kertaa laittaneet pippuria ja piiraassa nousi mukavasti esiin juuston maku. Lisäksi annoimme piiraan paistua noin 30 min., sillä se alkoi tummumaan. Ohje oli kerätty jo kaappiin ja näin ollen viimeinen rivi oli lukematta. Piiras oli valmis, mutta ehkä muutama lisäminuutti ei olisi ollut pahitteeksi. Tämä muistetaan ehkä sitten ensi kerralla.



Muutoin meillä oli mukavat pikkujoulut. Siinä istuttiin, herkuteltiin ja rupateltiin. Hyvä aloittaa pikkujoulukausi näin varhaisessa vaiheessa, jotta ennättää kokeille useita eri reseptejä.

Tauko

Tämä on blogi on ollut hetken tauolla. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö meillä olisi syöty. Blogin päivittäminen vain on vaatinut liikaa aikaa muiden askareiden ohella. Ennemmin olen ollut kirjoittamatta ollenkaan kuin, että olisin tehnyt sen kiireessä vasemmalla kädellä. Nyt yritän parantaa tapani ja kertoa teillekin jälleen mitä täällä herkutellaan.

Mansikkarahka

Niin kesällä kuin talvellakin ehdoton jälkiruokasuosikkini on rahka. Näin mansikka-aikaan se on luonnollista valmistaa makeista isoista mansikoista, mutta talvisin teen rahkan usein mustikoista. Vadelmarahka on ehdoton suosikkini, mutta vadelmia ei löydy omasta pakastimesta ja tämä on meillä harvinaisempaa herkkua. Jääkaapissamme on lähes aina tarvikkeet yhden rahkakulhollisen varalle.




Mansikkarahka

1 prk Kevyt vispiä
1 prk maitorahkaa
hieman sokeria ja vaniliinisokeria
marjoja mielen mukaan


Marjarahka on tosi helppo ja nopea valmistaa. Kevyt vispi tai halutessa kerma vaahdotetaan ja siihen lisätään sokerit. Valmistan rahkan yleensä aina Kevyt vispistä, sillä en pidä kerman mausta ja toisaalta pidän Kevyt vispin rakenteesta vaahdotettuna. Maitorahka ja marjat sekoitetaan vaahtoon ja herkku on valmis.

Vispipuuro

Vispipuuro, lappapuuro, vatkattu marjapuuro tai millä nimellä sitä milloinkin halutaan kutsua, on ollut suurta herkkuani lapsuudestani saakka. Täysi kulhollinen ei kauaa happane vaan menee parempiin suihin ja meillä on syytä pitää puolensa, jotta saa osansa vispipuurosta.

Puuro on herkullista ja se on parasta juuri sellaisenaan. Jos puuron malttaa antaa olla hetken jääkaapissa siitä tulee ihanan kuohkeaa ollen kylmänä mielestäni entistä parempaa.



Vatkattu marjapuuro (4-5 hengelle)

1,25 l vettä
4 dl puolukoita (karpalot, raparperi tai kuivatut aprikoosit käyvät myös)
1,5 dl sokeria
0,5 rkl perunajauhoja

Marjat survotaan kasarissa ja niitä keitetään vedessä noin 10-15 min. kunnes marjat vaalenevat. Liemestä siivilöidään vaalenneet marjankuoret pois ja liemi pannaan uudelleen tulelle. Liemeen vispilöidään sokeri ja mannasuurimot, jota keitetään sen jälkeen hiljalleen noin 15 min. välillä usein sekoittaen. Kypsä puuro suurustetaan lopuksi vesitilkkaseen sekoitetulla perunajauholla. Puuro nostetaan pois levyltä ja vatkataan melkein kylmäksi. Puuro kaadetaan vadille ja hetken kuluttua se on parhaimmillaan nautiskeltavaksi.

Mangohyytelökakku

Lauantaina sekä juhlat, että kakku onnistuivat loistavasti.

Juhlissa tarjotun mangohyytelökakun tein alkuviikosta ja laitoin sen pakastimeen. Kakku ei kärsinyt tästä laisinkaan, joten tätä voisin kyllä harrastaa useamminkin. Positiivista pakastetussa kakussa oli lisäksi se, että pohjassa olevan leivinpaperin sai irrotettua kätevästi kakun ollessa vielä jäinen. Se onko sillä leivinpaperilla pohjassa mitään väliä on toinen juttu.



Kakusta tuli kauniin värinen mango-appelsiinimehun ansiosta ja pinnan koristelin vielä sitruunamelissan lehdillä. Verrattaessa tätä mangohyytelökakkua ja aikaisemmin esiteltyä omenahyydykekakkua omenaversio oli enemmän minun mieleen. Tämä johtunee siitä, että en pidä erityisesti makeasta ja omenahyytelökakku oli ihanan raikas. Lisäksi raastettu omena juustokerroksessa teki omenakakusta herkullisemman näköisen.

Näitä kakkuja voisi leipoa muidenkin hedelmien maustamana. Seuraavalla kerralla voisin kokeilla esimerkiksi appelsiinia tai kiiviä.

Hyytelökakku

Meillä on lauantaina pienimuotoiset juhlat ja leivoin kakun valmiiksi, koska sen voi pakastaa. Näin vältän turhaa kiirettä loppuviikosta. Itse asiassa leivoin kaksi kakkua, sillä halusin testata eri makuja ensi kuussa olevia juhlia silmällä pitäen. Minä en ole ollenkaan kermakakkujen ystävä, vaikkakin tykkään niitä leipoa, ja siitä syystä olenkin kiinnostunut eri kakkuvaihtoehdoista.

Tämä ohje oli alunperin mangohyytelökakku, jonka sain ystävältäni. Hän tarjosi tätä tyttärensä 1-vuotis syntymäpäivillä ja harvinaista kyllä tykästyin kakkuun niin, että otin sitä lisääkin. Tätä ei pääse järin usein tapahtumaan. Toisen kakun tein ihan ohjeen mukaan ja se on tarjolla lauantain juhlissa. Kuvan kakussa korvasin mangon yhdellä lasten omenasoseella ja yhdellä raastetulla omenalla. Tämä kakku oli tyystin harjoituskappale ja sitä ollaan jo maisteltukin.




Kakusta tuli kaunis. Mikäli tarjoasin tämän juhlissa koristaisin sen jollain vihreällä syötävällä lehdellä. Maultaan kakku oli ihanan raikas ja raastettu omena teki juustokerroksesta herkullisen näköistä.

Mangohyytelökakku: 10 hengelle

Pohja:

200 g digestivekeksejä
100 g margariinia

Täyte:

8 liivatelehteä / liivatejauhetta
1 prk (425/250 g) mangoviipaleita tai 1 kypsä mango tai 2 prk mangososetta (esim. Piltti)
2 dl vaniljajogurttia
250 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohu - tai vispikermaa
1 dl sokeria
1/2 dl mango-appelsiinimehua

Pinnalle:

4 dl mango-appelsiinimehua
2 dl hyytelösokeria

1. Murskaa keksit ja sekoita niiden joukkoon pehmeä margariini.
2. Vuoraa irtoreunainen vuoka leivinpaperilla.
3. Levitä keksi-rasvaseos vuoan pohjalle ja painele tasaiseksi.
4. Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään.
5. Sekoita mangosose tuorejuustoon (tai soseuta mango).
6. Sekoita vaniljajogurtti ja sokeri mangoseokseen.
7. Vaahdota kerma ja sekoita se mangoseokseen.
8. Kuumenna 1/2 dl mango-appelsiinimehua ja liota pehmenneet liivatteet siihen.
9. Sekoita jäähtynyt liivateseos (ei saa kuitenkaan olla kylmää, silloin se jähmettyy) ohuena nauhana mangoseokseen.
10. Kaada seos vuokaan ja nosta kakku hyytymään jääkaappiin ainakin kuudeksi tunniksi.
11. Kuumenna mangomehu kattilassa. Lisää hyytelösokeri ja sekoita.
12. Levitä kädenlämpöiseksi jäähtynyt sokeriliemi kakkun pinnalle. Nosta kakku vielä jääkaappiin noin tunniksi.

Vinkki: Hyytelökakun voi myös pakastaa kokonaisena.

Vuoan vuoraamisessa leivinpaperilla kannattaa olla tarkka, sillä kakussa näkyy kaikki kuprut mitä paperissa on. Leivinpaperin saumakohta kannattaa pitää myös tiukasti reunaa vasten vuokaa täytettäessä. Pintakerros kannattaa kaataa kerralla nopeasti juustokerroksen päälle varoen kuitenkin vaurioittamasta juustokerrosta. Omenahyytelökakkua tehdessäni olin liian varovainen pintakerrosta laittaessani ja onnistuin saamaan aikaiseksi kaksi pintakerrosta. Kaunis se oli näinkin, mutta syödessä toinen lähti ikävästi liikkeelle.

Mangohyytelökakun ulkonäköön panostan enemmän ja laitan kuvan myöhemmin.

Pinaatti-fetarullat

Juhlahetkiin ja illanistujaisiin olen usein tehnyt pinaatti-fetarullia. Ne ovat nopeita ja helppoja valmistaa ollen vielä herkullisiakin. Ohjeen löysin aikoinaan Yhteishyvästä, josta kopioin sen reseptivihkooni. Ohjetta olen muokkaillut ajoittain hieman, mutta perusohje on niin hyvä, että se ei paljon muokkailuja kaipaa.




Pinaatti-fetarullat (40-50 kpl)

500 g lehtitaikinalevyjä
2 pussia pakastepinaattia
200 g fetajuustoa
1 kananmuna
valkopippuria

Sulata ja valuta pinaatti. Murenna feta. Sekoita pinaatti, juusto ja muna tahnaksi ja mausta kevyesti valkopippurilla. Kauli levyt hieman suuremmiksi ja levitä täyte levyjen keskelle. Sulje levyt ja aseta saumapuoli alaspäin. Leikkaa viipaleita ja nosta rullat leivinpaperille. Voitele munalla ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Huomioitavaa on, että pinaatti-fetarullia kannattaa tehdä riittävän suuri määrä mikäli kyseessä on juhlat, sillä osa rullista meinaa levahtaa.

Sanoista tekoihin

Neuleblogiani kirjoitellessani olen usein haaveillut turisevani myös ruoanlaittoon liittyvistä asioista. Syystä tai toisesta en kuitenkaan ole halunnut sekoittaa näitä kahta itselleni kovin rakasta asiaa toisiinsa ja tästä syystä halusin perustaa uuden blogin, jossa voin keskittyä puhumaan pelkästään hääräilystä keittiössä.

Toinen syy blogien erottamiseen on se, että tulemme pitämään tätä blogia yhdessä mieheni kanssa, sillä ruoanlaitto on yhteinen rakas harrastuksemme. Usein tyttäremme mentyä nukkumaan me hääräilemme yhdessä keittiössä patojen ääressä ja tämä on meidän niin sanottua laatuaikaa.

Parhaimmat reseptit olen aina kirjoitellut pikkuisille lappusille ja säilönyt ne epämääräisiin paperikasoihin tai erinäisten kirjojen väliin. Tarpeen tullen reseptiä ei sitten tahdo löytyä millään. Suuri haaveeni on saada kerättyä tänne reseptejä arkeen ja juhlaan sekä kirjata näihin liittyvät hyviksi koetut vinkit. Sillä, jos jotakin olemme huomanneet, on mahdotonta muistaa hetken päästä oliko kahdesta vaihtoehdosta kumpi parempi.